Melontaretki 9.7.2010 Petkeljärvellä

Leiri purettu, kajakki lastattu ja valmis vedettäväksi rantaan Petkeljärvellä.
Tulin Petkeljärvelle 8.7. illaksi ja yövyin kansallipuiston opastuskeskuksen leirintäalueella.

Kajakki melontavalmiina leirntäalueen rannassa klo 06.30

Näkumä Petkeljärven opastuskeskuksen niemeä kohti, josta aloitin matkan teon.

Keulanäkymä.

Rantaniittyä Haapovaaran seutuvilla.

Saari vai niemi? Tässä kohden tein kartan lukuvierheen ja tein 2 km:n lisä melonta lenkin.

Rajavartiotorni Haapovaarassa

Rajavartiotorni näkyy horisontissa
.

Lepotauko hiekkarannalla. Kuvassa näkyvän niemen takaa avautui luokseensa kutsuvat maisemat, mutta joista ei ole tietyistä syistä johtuen yhtään kuvaa. Sääli!

Kun yrittää itsestään kuvan ottaa, niin tuollainen siitä tulee-horrible!!

Ennen Nehvonniemä saavuin laavulle, jonka kohdalla virtaus oli niin kovaa, että se oli ohitettava maitse. Kuvassa kajakki virran yläpuolella.

Laavu. Täällä kohtasin syntyjään Nehvonniemeläisen sauvakävelijän ja hän kertoili alueella likkuvista karhuista, rantaniityistä ja Melaselän kylästä.

Silta, jonka kohdalla veden virtaus oli niin kovaa, että se oli ohitettava maitse. Sauvakävelijä kertoili, että sillan paikalla oli ennen vaivainen puusilta ja kyseinen kohta oli Nehvonnimeläisten lasten suosikki uimapaikka kovan virtauksen vuoksi.

Ilomantsin retkeilykohteita.

Tarinaa Nehvonniemestä.

Näitä rantaniittyjä on aikoinaan niitetty karjan ruoaksi. Monet ojitukset ovat hävittäneet kyseisen kaltaisia rantaniittyjä, mutta vielä (pienimmät) on jotain jäljellä. Onneksi.


Loma-asutusta Nehvonniemen koilliskulmassa.

Tästä alkaa Nehvonniemi (itärantaa)

Merirosvolautta Nehvonniemellä. En osannut odottaa tällaista rakennelmaa ja se oli pakko kuvata.

Näkymä Päsmänpohjan lahteen.

Jonkun kesäasunto Nehvonniemn itärannalla. Tulomatkalla pidin tämän mökin rantasaunan (hulppea sekin) terassilla ukkosta ja rankkasadetta.

Rajavyöhykkeen merkki Nehvonniemen eteläkärjen kohdalla. Taustalla
näkyvä metsä on jo Venäjän puolta.

Kauimmaiset metsät ovat nykyistä Venäjää, mutta luovutettua Suomea.
Jossain noilla main on sijainnut Ilomantsin kuulunut karjalaiskylä Melaselkä.
Tapasin aikaisemmin merkityllä laavupaikalla sauvakävelijän ja hän kertoili alueen historiasta ja siitä, kuinka hänen lapsuudessaan näkyi vielä Melaselän kylä (poltettu) ja sen viljelykset Nehvonniemestä.
Näky oli kuulemma upea ja uskon sen.

Etuoikealla Tervansaari ja taustalla Nehvonniemi. Nehvonniemellä on varsin runsaasti kesämökkejä.

Ostronsaari

Viisniemi ja Niemenlahtea. Lahti Nehvonniemen ja Viisniemen välissä.

Ostronsaari. Kuvassa näkyvista kallioista noin 200 metriä alkaa ortodoksinen
kalmisto.

Ruokatauko Ostronsaaressa. Ruoan jälkeen oli tarkoitus käydä etsimässä saarella sijaitseva Ortodoksinen kalmisto, joka oli taukopaikalta noin 200 metriä pohjoiseen. Mutta.....

Ruoantekoa Ostronsaaren rantakallioilla. Tässä vaiheessa alkoi saaren toiselta puolen kuulua pahaenteistä ääntä ja melojalle tuli kiite purkaa taukopaikka ja aloittaa paluumatka. En päässyt pakoon ukkosta ja rankkasateita ja niiden vuoksi pidin menomatkalla kaksi kertaa myrsky taukoa. Kerran vaivaisen kuivan männyn alla ja toisen kerran hulppean lomamökin saunan terassilla Nehvonniemen itärannalla.

Viimeinen jalottelutauko ennen Petkeljärveä.

Tästä on enää 2 km Petkeljärvelle.

Moottorikelkan reki saarella. Muistaakohan reen sijaintia
kukaan vai onko se unohdettu?

Petkeljärvi-Ostronsaari-Petkeljärvi melontasuunnitelma.

Heinäkuussa 2010 tein yhden Satunnaisen Melojan melontaretken Petkeljärveltä Ostronsaareen Nehvonniemen eteläkärjen kiertäen. Alustavan reittisuunnitelman (kuva yllä) mukaan matkaa olisi pitänyt kertyä noin 28 km, mutta kaiken kaikkiaan matkan pituudeksi tuli 30 km.

Tällä reissulla tuli testattua ensimmäistä kajakkiani, joka on ns. SIT-ON-TOP (ruuhimallinen) kajakki. Maailman markkinatilanteet (työ) sanelivat ostopäätöstä tehdessä kajakin hintatason ja keväällä 2010 ostin Bilteman halpakajakin. Tämän kajakin olin joskus nähnyt sivumennen Biltemassa vieraillessani ja olin nauranut ajatukselle, että tuommoisiakin on, mutta en enää. Kajakki tuli testattua kyseisellä melontareissulla ja se osoittautui joki-(ei koski), lahti- ja järvimelontaan aivan oivaksi peliksi.


Osrtonsaaren ortodoksinen kalmisto.
(teksti alla lainaus netistä)

Kohde sijaitsee Ostronsaaren koillislaidalla, rajavyöhykkeellä, Jeskasen talosta noin 100 m itään olevassa rantametsikössä. Peruskarttaankin merkitty kalmiston paikka on itään viettävää rinne, jossa kasvaa vanhoja honkia sekä ympäristöönsä verrattuna huomattavan runsaasti katajaa. Painanteita eikä muitakaan merkkejä ole selvästi erotettavissa. Aivan kalmiston laidalla ylärinteessä on röykkiö, joka on tasaisen pyöreäksi ladottu. Sen halkaisija on noin 3 metriä ja korkeus noin 1 m. Sisempänä saaressa on kaksi miehenkorkuista, laajaa kivikasaa, joista on otettu kiviä rakennustarpeiksi. Röykkiöt ovat varsin suuria ollakseen viljelysröykkiöitä. Kalmiston lähellä, isojen kivikasojen ja Jeskasen talon välisellä polulla on kuppikivi, jossa on alle kymmenen matalaa kuppia (inv. nro: Ilomantsi 31; kohde Ilomantsi Jeskala 1). Museoviraston arkeologian osaston topografisessa arkistossa on piirros "Lapin kalmistosta" vuodelta 1865 (Laitinen 1865).

Laitinen kertoo vuonna 1865 seuraavaa; "Osronsaarella Ivana Jeeskasen pellon laidassa, talon itäpuolella Melaselän rantaa vasten on Lappalaiskalmisto. Tuo hautausmaa on rannan ja pellon välillä, 25 syltä pitkä ja kymmenkunta syltä leveä. Ruumiin ympärille ladotut kivet eivät enää ole alkuperäisessä järjestyksessä, vaan sorretut sinne tänne huja haja, maata kun on perästäpäin viljelty ja nykyisin heinätty. Löytyipä muuan kokonainen hautalatomus". (Laitinen 1865.)

Ostronsaari mainitaan vuoden 1618 maakirjassa, jolloin kylän neljästä talosta yksi on ollut autiona. Taloluku pysyi vakiona 1700-luvun loppuun asti, jolloin taloja siirtyi jakojen seurauksena mantereen puolelle. (Saloheimo 1971:48; Björn 1991:123.) 1700-luvun karttoihin (1745-46, 1760-luvulta ja noin vuosilta 1775-1780) on merkitty tsasouna, Ryskt Capell, Ostronsaareen (Saloheimo 1982:293-294). 1800-luvun alussa Ostronsaaren vainajat on haudattu Akanniemen kalmistoon (nykyisin Venäjän puolella), jota käytettiin viime sotiin saakka (Saloheimo 1982:294; Björn 1991:386). Saarella Jeskasten suvussa on ylläpidetty muistitietoa kalmistosta.

Teksti ylllä lähteestä:

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=146010053